Ele Alenius (s. 1925) on eläkkeellä oleva suomalainen poliitikko ja valtiotieteen tohtori. Hän oli Suomen pankin johtokunnan jäsen 1977–1992, kansanedustaja 1966–1977 ja toinen valtiovarainministeri 1966–1970.
Alenius on myös suuri humanisti, joka on kirjoittanut useita yhteiskuntafilosofiaa käsitteleviä kirjoja. Uusimmissa niistä, Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta (2000), Planetarismi maailmankehityksen rationaalisena perustana (2005) ja Maailmankehityksen suuri käänne (2011), Alenius tutkii ihmiskunnan kehityksen laajoja kaaria.
Maailmankehityksen suuri käänne -kirjassa hän selvittää sitä, miten pahasti yhteiskunnallisen ajattelun kehitys on jäänyt jälkeen tieteen ja teknologian kehityksestä. Alenius painottaa ihmiskunnan eheytymisen ja globaalin politiikan tärkeyttä, jotta ilmastonmuutos, ympäristökriisi, eriarvoisuus, sotilaallisten selkkausten uhat ja muut aikamme suuret ongelmat saataisiin hallintaan. Erityisesti tuo teos edustaa vahvaa optimistista realismia.
Aleniukselle demokratian ja sivistyksen ihanteet ovat pitkään olleet keskeisiä johtotähtiä. Hänet palkittiinkin vuonna 2011 Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Tulevaisuuspalkinnolla. Perusteina olivat Aleniuksen ”kehitystä luotaavat kirjat ja toimet inhimillisen tulevaisuuden hyväksi”.
Teksti: Anu Harju
Kuva: Essi Rajamäki