Napoleonin noustua keisariksi 1800-luvun alussa Ranska soti useita valloitussotia Euroopassa. Yksi Ranskan päävihollisista oli Britannia, jonne Napoleon suunnitteli hyökkäystä. Ranskan armeijan voimat eivät kuitenkaan olisi riittäneet maihinnousuun. Niinpä Napoleon pyrki heikentämään Britanniaa mannermaasulkemuksella eli eristämällä Britannian muusta Euroopasta kauppasaarron keinoin.
Napoleon ja Venäjän keisari Aleksanteri I solmivat vuonna 1807 Tilsitissä sopimuksen, jonka seurauksena myös Venäjä liittyi mannermaasulkemukseen. Venäjän tehtäväksi tuli pakottaa Itämeren piirin maat mukaan mannermaasulkemukseen, eritoten Britannian liittolaisen Ruotsin. Venäjä yritti painostaa Ruotsia diplomaattisesti. Tämän osoittautuessa mahdottomaksi tilanne johti sotaan.
Venäjä hyökkäsi Suomeen. Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota käytiin vuosina 1808–1809. Ruotsin armeija joutui vetäytymään ja muun muassa Loviisan edustalla sijainnut Svartholman merilinnoitus ja Helsingin edustan Viapori antautuivat. Venäläiset valloittivat lopulta koko Suomen ja jopa Ruotsin Pohjanlahden länsirannikolla sijaitsevan Uumajan. Viimeinen taistelu käytiin Uumajan pohjoispuolella elokuussa 1809. Sota oli vaatinut yli 20 000 ihmisuhria, joista valtaosa kuoli tauteihin.
Ruotsi ja Venäjä solmivat 17.9.1809 rauhan Haminan kaupungissa. Ruotsi menetti koko Suomen Venäjälle ja raja vedettiin pohjoisessa Tornionjokeen. Kokonaisuudessa raja oli lähes sama kuin Suomen ja Ruotsin välinen nykyinen raja. Myös Ahvenanmaa päätyi Venäjälle, vaikka Ruotsi vaati sitä tiukasti neuvotteluissa itselleen. Ruotsi menetti Haminan rauhassa kolmasosan pinta-alastaan ja väestöstään. Lisäksi se joutui liittymään Ranskan ja Venäjän masinoimaan Britannian mannermaasulkemukseen.
Haminan rauha aloitti Suomessa autonomian ajan. Tsaari Aleksanteri I julisti Suomen suurruhtinaskunnan osaksi Venäjää jo Porvoon valtiopäivillä maaliskuussa 1809 Suomen sodan ollessa vielä käynnissä. Haminan rauhassa Ruotsi menetti Venäjän kaikki itäiset maakuntansa ja osan Länsipohjaa. Lisäksi Suomen suuriruhtinaskuntaan liitettiin vuona 1812 Vanhan Suomen alue, joka käsitti suurin piirtein Viipurin ja Käkisalmen läänit sekä puolet Kymenlaaksosta, jotka Ruotsi oli menettänyt Venäjälle Uudenmaan ja Turun rauhoissa. Vuonna 1812 siirrettiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki Turusta Helsinkiin ja nykyinen Suomi alkoi muotoutua.
Teksti: Timo Kalevi Forss