197005. Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus Senaatintorilla. Rista Simo SER. Helsingin kaupunginmuseo.
Vuosina 1955–1975 käydyn Vietnamin sodan osapuolina olivat lännen tukema Etelä-Vietnamin armeija, joka taisteli Neuvostoliiton tukemia Pohjois-Vietnamin armeijaa sekä Etelä-Vietnamin kansallista vapautusrintamaa FNL:ää vastaan. Raakaan, pitkään ja suunnattomat määrät sotilas- ja siviiliuhreja vaatineeseen sotaan sotkeutui erityisen pahasti Yhdysvallat. Tuhannet pommituslennot ja napalmin kylväminen vietnamilaiskyliin eivät kuitenkaan kukistaneet sitkeää sissiliikettä. Yhdysvallat vetäytyi sodasta vuonna 1973. Vappuaattona 1975 Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat Vietnamin suurimman kaupungin Saigonin Etelä-Vietnamin joukoilta ja sota päättyi Pohjois-Vietnamin ja kommunismin voittoon. Saigonin virallinen nimi on ollut siitä lähtien Hồ Chí Minh pohjoisvietnamilaisen kommunistijohtajan mukaan.
Vietnamin sodasta tuli erityinen Yhdysvaltain valtavien satsausten ja niiden aiheuttamien uhrien ja kärsimysten vuoksi. Viimeistään Vietnamissa kävi ilmi, ettei ylivoimaisenkaan vihollisen ole helppo voittaa sissisotaa. Mitä enemmän yhdysvaltalaissotilaita palasi kotimaahan sinkkiarkuissa, sitä suuremmaksi sodanvastaisuus kasvoi. Kaikkiaan Vietnamissa kuoli 58 000 ja haavoittui 300 000 amerikkalaissotilasta. Tämä jätti pysyvät jäljet yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi silmiä oli vaikea ummistaa kahden miljoonan vietnamilaisen siviiliuhrin ja heidän omaistensa kärsimykseltä.
Vietnamin sota herätti myös USA:n ulkopuolisissa länsimaissa vahvan sodanvastaisen liikkeen. Ensimmäinen televisiosodaksi sanottu ja runsaasti uutisoitu Vietnamin sota toi raakuudet ihmisten olohuoneisiin ja sai ihmiset reagoimaan voimakkaasti. Monille Vietnamin sota oli herätys laajempaankin yhteiskunnalliseen ajatteluun. Myös Suomessa sotaa vastustettiin, mielenosoituksia järjestettiin ja Vietnam-aiheisia lauluja laulettiin. Sodanvastaisuus oli suurinta vasemmiston keskuudessa. Afrikkalaisen Biafran nälkää näkevien lasten kuvat lehdissä, Etelä-Afrikan anti-apartheid-liike ja Vietnamin sodan uutisointi toivat kolmannen maailman kysymykset suuren yleisön tietoisuuteen. Niiltä ei voinut paeta 1970-luvulla, ja niistä oli lähes kaikilla mielipide puoluekannasta riippumatta.
Vietnamin sotaa vastustaneisiin mielenosoituksiin osallistui paljon kansalaisia. Sodasta kirjoitettiin paljon. Se sai myös suomalaisen kulttuuriväen reagoimaan ja tuottamaan omaa Vietnam-taidettaan yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten esikuvien mukaan. Vuonna 1971 perustettiin Suomi−Vietnam-Seura. Se oli keskeisin toimija Vietnamin sodan vastaisen liikkeen organisoijana. Seuran edeltäjä oli Suomen Rauhanpuolustajien aloitteesta jo vuonna 1966 perustettu Vietnamin Ystävyyden Komitea. Komitea järjesti mielenosoituksia ja avustuskeräyksiä.
Teksti: Timo Kalevi Forss