Ruotsi ja Venäjä kävivät vuosina 1570–1595 pohjoismaisen viisikolmattavuotisen sodan. Sodasta käytetään myös nimitystä pitkä viha. Sodan syitä olivat tyytymättömyys Pähkinäsaaren rauhan rajaan sekä Venäjän tsaarin Iivana Julman sekä Ruotsin kuninkaan Juhana III:n väliset kiistat. Sodan aluksi Ruotsi teki suurhyökkäyksen Narvaan saamatta sitä kuitenkaan valloitettua. Sota pitkittyi 25 vuotta kestäneeksi raa’aksi sissisodaksi, jonka uhreiksi valikoitui muun muassa puolustuskyvyttömiä rajaseutujen siviiliasukkaita.
Vuonna 1583 solmittiin Pljussajoen välirauha, joka oli käytännössä huonosti pitävä aselepo. Sissisota jatkui yhä Karjalassa, Savossa ja Vienan ympäristössä. Sissihyökkäyksiä seurasivat kostoiskut, ja viha oli sananmukaisesti pitkää. Tilanne rauhoittui vasta 1592 Juhana III:n kuoltua. Tätä seurasi Ruotsin sisäinen valtataistelu. Myös Venäjää heikensi maan sisäinen valtakamppailu.
Lopulta Ruotsin ja Venäjän välille solmittiin rauha 18.5.1595 Narvan lähistöllä Täyssinän kylässä. Ruotsi sai pitää valloittamansa Suomenlahden rannikon aina Pohjois-Virossa sijaitsevaan Narvajokeen saakka. Venäjä luopui kaikista vaatimuksistaan Narvajoen läntisiin alueisiin. Ruotsi luopui valloittamastaan Käkisalmen kihlakunnasta ja valtaamiltaan Inkerin alueilta.
Täyssinän rauha määritti ensimmäisen kerran Ruotsin ja Venäjän pohjoisen itärajan. Sen pohjoisin piste oli Varanginvuonossa Jäämeren rannalla. Karjalan kannaksella noudatettiin vanhoja Pähkinäsaaren rauhan rajoja. Täyssinän rauhan solmivat Ruotsin kuningas Sigismund ja Venäjän tsaari Fjodor I.
Täyssinän rauha merkittiin maastoon aikaisempaa Pähkinäsaaren rauhan rajaa tarkemmin. Täyssinän rauhan rajamerkkejä on säilynyt meidän päiviimme asti muun muassa Outokummun ja Tuusniemen rajalla sekä Nilsiän ja Juankosken rajalla.
Teksti: Timo Kalevi Forss