Helena Kekkonen (1925–2014) oli tunnettu rauhankasvattaja. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa sodan varjostamassa Suomessa. Viedessään surusanomia pappi-isänsä kanssa kylän omaisille hän ajatteli, että sota on jotain niin kauheaa, että sitä vastaan on taisteltava. Myöhemmässä elämässään hän valitsi taistelunsa keinoksi pasifismin.
Urallaan Helena toimi ensin laboratoriokoulun rehtorina ja sitten vankilassa opettajana. Hänen opetustyönsä muodostui brasilialaisen Paolo Freiren sorrettujen pedagogiikan mukaiseksi. Keskeisenä ajatuksena oli kuulla oppilaitten omia ajatuksia ja pyrkiä voimauttamaan heitä, niin että he osaisivat tulevaisuudessa vaikuttaa elämäänsä ja maailmaan rauhanomaisin keinoin.
Myöhemmät vuotensa Helena omisti kehitysyhteistyölle ja sen tärkeydestä puhumiselle ennen kaikkea Suomen kouluissa.
Löydät tarkempaa tietoa Helenan elämästä näistä linkeistä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helena_Kekkonen
http://www.rauhankasvatus.fi/jarjesto/64-2/helena-kekkonen/
Tähän preziin on koottu Helenalle tärkeitä rauhanrunoja ja -ajatuksia.