Lapinjärveläissyntyinen Nestori Savander kieltäytyi asevelvollisuuden suorittamisesta allekirjoittamalla Lohjalla toukokuun 31. päivänä vuonna 1902 kirjeen, jossa perusteli päätöstään seuraavasti:
”Sen johdosta, että minut on kutsuttu sotapalvelukseen, saan täten kutsuntatoimistolle ilmoittaa järkkymättömän päätökseni olla missään nimessä astumatta minkäänlaiseen sotapalvelukseen.
Seuraavista syistä en voi katsoa tätä kutsuntaani itselleni pakolliseksi:
1) Sotapalvelus tulee vaatimaan minulta valan. Mutta kaikkinainen vannominen on mitä jyrkimmässä ristiriidassa omantuntoni kanssa, koska vala sisältää erinäisten menettelyjen lupaamisen tulevaisuudessa, kun taas omatunto käskee pysymään vapaana, jotta voisin täyttää Jumalan tahdon.
2) Sotapalveluksessa minulta tullaan vaatimaan, että annan kunnioitukseni ihmisille heidän sotilasarvonsa mukaan. Mutta tämäkin on ristiriidassa omantuntoni kanssa, jonka mukaan minun tulee pitää kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina veljinäni, ja ainoa, jolle minun on antaminen erityinen kunnioitukseni, on näkymätön Jumala.
3) Sotapalveluksessa minulta tullaan vaatimaan, että harjoittelen käyttämään tappoaseita, jotka ovat tarkoitetut lähimmäisteni surmaamiseen. Mutta nämä lähimmäisethän ovat minun veljiäni, jotka on luotu samanlaisiksi kuin minä itsekin. Siksi minun täytyy koettaa olla heille esimerkkinä hyvissä teoissa. Kuinka voin siis suostua siihen, että ryhdyn heitä tappamaan tai harjoittelemaan sellaista.
Tässä kieltäytymisessäni tappamasta on omatuntoni yhtä Jumalan selvän käskyn kanssa.
Sen tähden, ja koska en missään tapauksessa voi muuttaa vakaumustani, minä päättävästi kieltäydyn sotapalveluksesta samoinkuin edessä olevista kutsunnoista.”
Nestori Savanderin aatteen palo teki niin suuren vaikutuksen ”Suomen Tolstoihin”, kirjailija Arvid Järnefeltiin, että hän mainitsi Savanderin kieltäytymisestä kirjeessään Tolstoille. Järnefelt vakuutteli, että Savander on valmis kaikkeen mahdolliseen vainoon todellisesta rakkaudesta totuuteen. Myöhemmässä kirjeessään Tolstoille Järnefelt ilmaisee suorastaan pettymystään sen johdosta, etteivät Suomen viranomaiset ryhtyneetkään rangaistustoimiin Savanderia vastaan, eivätkä tolstoilaset siten saaneet Suomessa ensimmäistä marttyyriaan.
Syy viranomaisten armeliaisuuteen Savanderin asiassa oli se, että Savanderin kieltäytyminen osui kutsuntalakkojen aikaan, jolloin lähes puolet kutsuntavelvollisista eli noin 12 000 nuorta miestä eri puolilla Suomea kieltäytyi astumasta palvelukseen. Viranomaisten uhkailu kovilla rangaistuksilla sai noin 3 000 asevelvollisen julkisesti katumaan toimintaansa, mutta jäljelle jääneiden suuri osuus johti siihen, että koko porukka armahdettiin, ja siinä sivussa tuomiotta jäi myös Nestori Savander.
Järnefelt piti Savanderia joka tapauksessa kansallissankarina, joka oli lähtenyt ”päättävämmin kuin kukaan toinen kulkemaan passiivisen vastarinnan tietä omantuntonsa ja Jumalan selvän käskyn varassa”.
Teksti: Timo Virtala
Lähde: Kalevi Kalemaa: Sankareita vai pelkureita – Suomalaisen aseistakieltäytymisen historia. Tammi 2014.