Rauhantutkimuksen virikkeet levisivät Suomeen pohjoismaisen keskustelun kautta. Norjassa perustettiin ensimmäinen rauhantutkimuslaitos vuonna 1959. Tanskan hallitus teki esityksen Pohjoismaiden neuvostolle pohjoismaisen konfliktintutkimuslaitoksen perustamisesta vuonna 1962. Ruotsissa perustettiin Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti SIPRI vuonna 1966.
Myös suomalaisen rauhantutkimuslaitoksen perustamisesta keskusteltiin vilkkaasti, ja vuonna 1966 eduskunta asetti toimikunnan, joka suositteli tutkimuslaitoksen perustamista. Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Tapri aloitti toimintansa Tampereella vuonna 1970. Se tekee korkealaatuista sotiin, konflikteihin ja rauhanprosesseihin liittyvää tutkimusta ja keskittyy ratkaisuvaihtoehtojen, välitystoiminnan mahdollisuuksien sekä rauhan- ja sovitteluprosessien analysointiin. Ennen kaikkea tutkimus ankkuroituu rauhanomaisen muutoksen tutkimukseen, joka on avointa ja jonka tulokset julkaistaan kotimaisilla ja kansainvälisillä tieteellisillä foorumeilla.
Rauhantutkimus on aina liittynyt aikakauteensa. Esimerkiksi 1970- ja 80-luvuilla tutkimukseen vaikutti muun muassa kylmä sota ja siihen liittynyt asevarustelu. Siirtomaiden vapautumisen jälkeinen aika kansallisine vapautusliikkeineen innoittivat myös kehitysmaita koskevan tutkimuksen yleistymiseen. Myöhemmin turvallisuuskysymysten laajeneminen johti myös monipuolisempaan turvallisuuskeskusteluun. Taprin tutkijat osallistuvatkin asiantuntemuksensa pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun erilaisilla foorumeilla sekä median välityksellä ja harjoittavat yhteistyötä tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen ja oppilaitosten kanssa. Nykyisin erityisesti arkisia rauhanprosesseja tarkasteleva tutkimus on lisääntynyt.
Lähteet:
http://www.uta.fi/yky/en/research/tapri/index.html
Wiberg, Håkan: Rauhantutkimus ja konfliktiteoria. Tammi 1975.
Kuhanen, Tomi: 35 vuotta rauhantutkimusta Tampereella. Rauhan Puolesta -lehti 4/2005