Helvi Sipilä (1915–2009) eli monella tavalla erikoislaatuisen elämän. Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä naisjuristeista ja jo uransa alkuvaiheilla hän sanoi muuttuneensa naisasianajajasta naisasian ajajaksi. Hän toimi uransa aikana muun muassa varatuomarina, ministerinä, Zontien maailmanjärjestön johtajana ja YK:n apulaispääsihteerinä. Vuonna 1982 Sipilä asettui ehdolle Suomen presidentinvaaleihin Liberaalisen kansanpuolueen ehdokkaana.
Sipilä syntyi kärköläläisperheeseen talousneuvos Vilho ja Aleksandra Lucina Maukolan keskisuuren maatilan tyttärenä. Hän kävi Lahden yhteiskoulun ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1933. Sipilä valmistui 1941 varatuomariksi kuudentenatoista naisena Suomessa ja oli yksi harvoista naispuolisista asianajajista. Vuonna 1943 hän perusti asianajotoimistonsa, joka toimi vuoteen 1972.
Vuonna 1972 YK:n pääsihteerin pyynnöstä Sipilä nimitettiin YK:n apulaispääsihteeriksi. Hän lopetti asianajotoimistonsa ja muutti aluksi New Yorkiin, sitten Wieniin. Sipilän vastuulla YK:ssa oli Center for Social Development and Humanitarian Affairs eli Sosiaalisen kehityksen ja humanitääristen asioiden keskus.
Esimerkiksi Naistenvuosi ja ensimmäinen naiskonferenssi Méxicossa 1975 olivat Sipilän ansiota. Niitä edelsi YK:n väestökonferenssi, joka pidettiin 1974 Bukarestissa. Sinne Sipilä sai naiset puhumalla, vaikka rahaa ei ollut ensin löytyä.
”Kun mä niille herroille YK:ssa silloin sanoin, että asia on kyllä niin, että te puhutte vaan demokratiaa ja ekonomiaa, mutta mulla on sellainen hassu käsitys, että naisilla on jotain tekemistä tuon väestön lisääntymisen kanssa, niin ne nauroivat kauheasti”, Sipilä muisteli lehtihaastattelussa.
Vähän myöhemmin väestörahaston päällikkö ilmoitti Sipilälle, että tämä on oikeassa. Sipilä sai puoli miljoonaa dollaria käyttöön naisten hyväksi.
Naisten hyväksi hän myös antoi äänensä: kertomansa mukaan hän ei ikinä äänestänyt valtiollisissa vaaleissa miestä.
Sipilän ansiosta perustettiin YK:n Naisten kehitysrahasto UNIFEM. Eläkkeelle jäätyään hän perusti UNIFEMin kansallisia yhdistyksiä ja toimi YK-konsulttina.
Apulaispääsihteerikauden päätyttyä 1980 Sipilä jatkoi YK-tehtäviä Suomessa YK:n naisten kehitysrahaston Suomen yhdistyksen puheenjohtajana.
Tasa-arvon edistämisen lisäksi Helvi Sipilä teki rauhantyötä pakolaisten aseman parantamiseksi. Vieraillessaan Lähi-idässä 1950-luvulla Sipilä näki pakolaisleirejä ja tunsi tarvetta auttaa, mutta ei heti keksinyt keinoja. Konkreettiset toimintamahdollisuudet avautuivat Sipilälle vuonna 1959 Libanonin partiotyttöliikkeen 10-vuotisjuhlissa, missä UNRWA:n suhdetoiminnan hoitaja Constantin C. Valchopoulos kertoi Sipilälle Ramallahiin suunnitellusta Palestiinan pakolaistyttöjen ammattikoulusta. Sipilä innostui hankkeesta ja puhui pitkään koulun perustamisen jälkeenkin nuorten pakolaisnaisten koulutuksen puolesta.
Helvi Sipilän halusta kouluttaa pakolaisia syntyi myös Suomen Pakolaisapu. Sipilä oli 1960-luvun alkupuolella kiinnostunut koko maailman kattavasta toiminnasta pakolaisten hyväksi. Kuultuaan Tanskaan perustetusta pakolaisten oikeuksia ajavasta kansalaisjärjestöstä hän sai idean perustaa vastaava järjestö Suomeenkin. Helvi Sipilä perusti Suomen Pakolaisavun vuonna 1965 UNHCR:n varainkeruu- ja tiedotusjärjestöksi Suomessa ja johti järjestöä vuoteen 1972 asti.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helvi_Sipil%C3%A4
https://www.hs.fi/muistot/art-2000002626850.html